Alunperin julkaistu keväällä 2021.
- Kuka olet? Mihin olet hakemassa/missä opiskelet? Mikä innostaa hakemaan/opiskelemaan?
Haen opiskelemaan eläinlääketieteelliseen. Minua innosti hakemaan monipuolinen ammatti, jossa on useampia erilaisia mahdollisuuksia uran suhteen. Ihmis- ja eläinläheinen työ, jossa pääsee konkreettisesti vaikuttamaan toisten elämään. Työ, jossa saa ja pitää jatkuvasti kehittyä.
- Miten ei-tyypillisyytesi tulee esille? Miten se on vaikuttanut omaan kokemukseesi hakemisesta/opiskelusta?
Tulen taustoista, jossa jo ennen lukioikää vanhempani eivät ole olleet kumpikaan enää elämässäni läsnä kuoleman ja vakavien sairauksien takia. Lukioikäisenä tein opiskelun ohella töitä ja olen joutunut aikuistumaan aika aikaisin. Töiden tekeminen opintojen ohella on asia, joka oli vaikea yhdistää niin nuorena ja lukio jäikin kesken uupumuksen takia.
Erityisesti tukiverkoston ja kannustuksen puute on sellaisia asioita, jotka näyttäytyvät ajoittain negatiivisina asioina koko haussa.
Pitkään ajattelin, ettei korkeakoulutus todellakaan ole minulle vaihtoehto. En oikein nähnyt reittiä unelmiini ja yritinkin tuudittautua ajatukseen loppuelämän hanttihommista. Eihän se niin paha voi olla?
Yritin kuitenkin sinnikkäästi saada lukio-opintoja loppuun raahautumalla 12 tunnin vuoron jälkeen aikuislukioon tunneille ja suoritin töiden kautta ammattitutkinnon.
En aluksi uskonut saavani edes ammattitutkintoa loppuun, mutta kun huomasin sen olevan mahdollista, alkoi mielessäni viimein kyteä ajatus pystyvyydestäni. Kun tajusin, että ammattitutkinnolla voi hakea myös opiskelemaan, tippui taakka harteiltani ja päätin lähteä seuraamaan unelmiani.
Nyt on muuten tuo ylioppilastutkintokin vihdoin saatu, ammattitutkinnon perusteella kirjoitussaliin pääsee ilman sen kummempia kurssisuorituksia! Syksyllä saaduilla Laudatureilla pystyy kompensoimaan kevään viimeisen pakollisen hylätynkin arvosanan, joten tutkinto on siinä mielessä jo varma.
Kuulun myös muutamaan yhteiskunnalliseen vähemmistöön, eikä omankaltaisista ihmisistä kovin usein näe positiivisia ja kannustavia esimerkkejä. Tämä saa minut epäilemään omia taitojani ennenaikaisesti ja valehtelematta pelkään vähän työelämän ja opiskeluporukan vastaanottoa.
Pelko ei ole täysin itse keksitty, vaan jokaisessa työ- ja opiskeluyhteisössä tähän mennessä taustani ovat olleet enemmän tai vähemmän ihmetyksen aihe.
Tiedostan myös, että sosioekonominen taustani on kriiseistä huolimatta keskiluokkainen ja se on osaltaan auttanut selviytymään näistä haasteista. Kaikille ei varmastikkaan ole näin itsestäänselvää hakata päätä seinään tällaisten tavoitteiden perässä.
Mitä vahvuuksia uskot ei-tyypillisyytesi antavan sinulle opiskelijana/tulevassa ammatissasi? Miten muuten uskot sen vaikuttavan tulevaan ammattiisi?
Uskon ja osittain tiedän, että taustani antavat minulle erilaista motivaatiota suoriutua haasteista. Myös tietynlainen itsevarmuus pääsee kehittymään, kun toistuvasti selviytyy suurista haasteista elämässään.
Ei-tyypillisyyteni on antanut tietynlaista herkkyyttä toisten ihmisten kokemuksille ja sitä kautta taitoa kohdata ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja jos täytyy jotain positiivista keksiä tilanteestani, niin ei ole samalla tavalla lähipiiriä tuomassa paineita.
Teen tätä aidosti itseäni varten ja omasta halusta.
- Mitä moninaisuuden lisäämiseksi voitaisiin tehdä? Miten ei-tyypillisiä hakijoita/opiskelijoita voisi tukea paremmin hakemisen aikana ja opinnoissa?
Paras tuki on ehdottomasti saada ei-tyypilliset ihmiset uskomaan itseensä ja huomaamaan oman voimansa ja pystyvyytensä. On se sitten nostamalla ei-tyypillisten tarinoita esiin tai kannustuksella jo nuoressa iässä.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa tuki alkaa, sen parempi. Tähän liittyy myös olennaisesti suuri skarppaus siinä, miten mielenterveyden ongelmia ja kriisejä hoidetaan nuorten elämässä.
Omalla kohdallani jälkihuoltoa ei ollut, eikä mielenterveyspalveluja ollut helposti saatavilla perheeni kriisin aikana tai sen jälkeen. Ainoan huoltajani kuoltua minun annettiin tipahtaa yhteiskunnan välitilaan, vaikka kaikki riskit oli nähtävissä helposti. Oletettiin vaan, että kyllä sen ikäinen selviää itse ongelmistaan.
Onneksi selvisin, monella polku syrjäytymiseen on osittain hyvin samankaltainen omani kanssa.
- Mitä haluaisit sanoa muille ei-tyypillisille hakijoille?
Olen tässä huomannut, kuinka kaikissa kliseisissä lausahduksissa piilee elämän viisaudet. Unelmissa on oikeasti voimaa, sen todistaa esim. Netflixin ”Surgeon’s Cut” -sarjan toinen jakso ja Alfredo Quinones-Hinojosan tarina. Myös Tara Westoverin Opintiellä on kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea. ”When there is a will there is a way”. Olkaa rohkeita!
Päivitys loppukeväältä 2021: Sammakko loikki iloisesti ja ansaitusti eläinlääkikseen sisälle. <3
Kuvitus: Nova Kaspia (IG @novakaspia)