Alunperin julkaistu keväällä 2021.
Olen 20 vuotias miehen alku lapista. Haen ouluun yleiselle, tällä hetkellä en opiskele missään.
Peruskoulussa todistukseni oli 7.3 päättötoikkarissa, tuohon aikaan koulun käynti ei kiinnostanut yhtään. Tuohon aikaan minulla ei ollut mitään suunitelmia ja isä ehdotti minulle sähköpuolta joten hain sinne. valmistuin sähköasentajaksi 2019, jonka jälkeen olen ollut töissä tehtaalla. Innostus opiskeluun tulee siitä koska tiedän että en halua tehdä nykyistä työtä eläkeikään asti.
Armeijan kävin 1/20 ivalossa rajajääkärikomppaniassa. Siellä tein lopullisen päätöksen että haen lääkikseen.
Oma lapsuuden unelma ammatti oli liikennelentäjä, joten lääkis ei itsellä ole ollut sellainen ikuinen haaveammatti mikä varmasti monella kanssa hakijalla on ollut.
Olen kyllä miettinyt lääkistä jo pienestä asti mutta aina sanottiin että se on vaikea koulu päästä joten annoin asian olla ja ajattelin että en tule ikinä pääsemään.
Ennen inttiin lähtöä tavoite oli vielä hakea liikennelentäjän uralle, mutta koronan puhjetessa selvisi kuinka haavoittuva ala se on, ja koulutus on kallis ja työllistyminen ei ole kovin varmaa. Joten päätin että en lähde ainakaan tässä vaiheessa lukemaan liikennelentäjäksi (mutta en pois sulje ettenkö joskus tulevaisuudessa valmistuneena lääkärinä :) lukisi itselle vielä lentolupakirjaa)
Minun hyvä kaveri hakee lääkikseen ja häneltä sain lopulta inspiraarion lähtä hakemaan kouluun. Luin tarinoita miten porukkaa on ammattikoulupohjalta päässyt lääkikseen. niiden innoittaman uskaltauduin lähteä luku-urakkaan mukaan.
Ei tyypillisyys ei tule omasta mielestä kovin merkittävästi esille, vain koska täysin nolla pohjalta lähdin opiskelemaan niin kaikki asiat ovat täysin uutta, mistä johtuen opiskelu on aika ajoin tuntunut tosi raskaalta.
vahvuutena uskon olevan minun persoonallisuuteni (tulen aikalailla kaikkien kanssa toimeen ja olen puhelias) sekä työkokemus. Tulevaisuudessa lääkärinä uskon näiden olevan iso plussa sillä lääkärillä täytyy olla hyvät sosiaaliset taidot ja itsellä on sitten vielä kokemusta monenlaisista töistä ja ihmisistä, mikä on apu kun jokainen potilas on erilainen.
jokaiselle jotka on hakemassa ei tyypillisellä pohjalla tai on vielä epävarma oman päätöksen suhteen, koska uskon että moni miettii "että ei ole tarpeeksi viisas yms" niin rohkaisen jokaista jahtaamaan omia unelmia, uskon vahvasti siihen että kova työ palkitaan aina loppujen lopuksi.
Tähän vielä Veitsen terällä -kirjasta kertovan Christer lybäckin tarinaa. mies istui 7 vuotta vankilassa erilaisista rikoksista, hän oli omien sanojensa mukaan tuolloin täysi juoppo ja täysin toivoton tapaus (kirjaa kuunnellessa monesti mietin että miten hän tuolta nousi vielä) mutta lopulta hän teki päätöksen että hän ei halua tälläistä elämää enään ja päätti hakea lääkikseen. lopulta hän pääsi kouluun ja on nykyisin ortopedia ja traumatologian erikoislääkäri sekä lääketieteen tohtori.
tämän tarinan halusin tuoda esille sillä jos tämä henkilö tuollaisesta elämästä ponnistaa lääkikseen niin silloin kuka vain pystyy siihen.
Kuvitus: Nova Kaspia (IG @novakaspia)