Alunperin julkaistu keväällä 2021.
- Kuka olet? Mihin olet hakemassa/missä opiskelet? Mikä innostaa hakemaan/opiskelemaan?
Olen Sini (IG @sinimakel), nelikymppinen 5. vuosikurssin lääketieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Aiemmassa elämässä työskentelin ohjelmistoalalla tuotekehitystehtävissä noin 15 vuotta.
Minut sai hakeutumaan lääketieteen pariin elämänkriisi, jonka myötä aloin miettimään mitä haluaisin ihan oikeasti tässä elämässä tehdä, jos voisin ihan vapaasti valita. Minulla on vahva kutsumus toisten ihmisten auttamiseen, olen hyvin luonnontieteellisesti suuntautunut ja erityisesti biologia kiinnostaa, haluan myös haastaa itseäni ja oppia jatkuvasti uutta. Lääketieteen alalle hakeutumista en vuosien varrella ole kuitenkaan uskaltanut oikeastaan edes haaveilla kuin puolisalaisesti, koska olen kokenut olevani liian poikkeava siihen maailmaan sopiakseni.
Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...
- Miten ei-tyypillisyytesi tulee esille? Miten se on vaikuttanut omaan kokemukseesi hakemisesta/opiskelusta?
Näkyvin asia on varmaan se, että 70-luvulla syntyneenä olen aika lailla eri sukupolvea kuin kanssaopiskelijat. Oman sukupolveni edustajaksi en ole myöskään siitä tyypillisemmästä päästä.
Olen lapseton yksineläjä ja minun elämänpolkuni on ollut aika kivikkoinen. Mielenterveys on ollut monella tapaa aika hataralla pohjalla, syömishäiriö johtanut massiiviseen obesiteettiin ja alkoholistinen juominen heikentänyt toimintakykyä.
Omat ongelmani saivat ajattelemaan, olenko ollenkaan kelvollinen edes hakemaan. Annoin itselleni luvan sillä mielellä, että ainahan voin jättää opiskelupaikan vastaanottamatta, jos satun pääsemään. Otin jo hakuprosessin mielenkiintoisena haasteena, mahdollisuutena opiskella oikeasti osaavaksi fysiikassa ja kemiassa, joita en aiemmin niin hallinnut.
Panostaminen tuotti tulosta ja pääsin lääkikseen 2015. Ajattelin olevani niin kunnossa, että otin opiskelupaikan vastaan, mutta vanhat, pääsykoelukemisen aikana remissiossa olleet ongelmat nostivat taas päätään. Toisen opiskeluvuoden jälkeen totesin, että jos haluan oikeasti lääkäriksi, minun pitää hoitaa ensin itseni kuntoon ja otin vuoden aikalisän, jonka aikana raitistuin (kiitos päihdekuntoutuksen) ja pudotin varsin merkittävästi painoa (kiitos liikunnan ja korjaantuneen ruokavalion).
Näin jälkikäteen on vaikea enää arvioida mikä on syy ja mikä on seuraus, mutta uskon, että yhtenä osatekijänä vaikeuksieni kasautumisen taustalla on se etten erityisesti samaistu omaan biologiseen sukupuoleeni. Silloin kun olin nuori, ei pahemmin muunsukupuolisuudesta puhuttu, mutta jos näin olisi ollut, niin luulen, että siitä olisi tullut vahvemmin oma identiteettini.
Olen myös aika äärimmäisen introvertti, mikä saattaa herättää kummastusta. Toisaalta kyllä tykkään potilastyöstä, mikä on hämmästyttänyt myös itseäni.
- Mitä vahvuuksia uskot ei-tyypillisyytesi antavan sinulle opiskelijana/tulevassa ammatissasi? Miten muuten uskot sen vaikuttavan tulevaan ammattiisi?
Arvelen ja tiedänkin, että minulla löytyy roppakaupalla ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin ja siihen, että lähtökohdat eivät ole kaikilla samat.
Esimerkiksi ajattelen, että "itse aiheutetuksi" mielletyt elintasosairaudet eivät välttämättä nyt niin kovin itse aiheutettuja ole, eikä minusta noin ylipäätään ihmisen tarvitse pitää omaa terveyttään elämän ykkösasiana. Toisaalta tiedän omasta kokemuksesta, että suurtenkin muutosten tekeminen on mahdollista, jos motivaatio siihen on ihmisestä itsestään lähtöisin.
Olen myös aika kärkäs selvittämään päihdeasioita, koska oma kokemukseni terveydenhuollon asiakkaana on ollut se, että alkoholin käytöstä ei ole kysytty, vaikka aihetta olisi ollut. Minä ainakin haluan antaa potilaille mahdollisuuden asiasta kertoa!
Taipumus mielenterveysongelmiin tulee seuramaan minua elämän loppuun ja koska olen jo kokenut aikamoisia aallonpohjia, toivon tulevaisuudessa osaavani olla paremmin varpaillani oman jaksamisen suhteen. Minusta onkin ollut tosi hyvä, että opintojen aikana meille on otettu esiin sitä, että lääkärintyöhön hakeutuvilla on sellaisia persoonallisuuden piirteitä (esim. vaativuus itseä kohtaan), jotka altistavat myös mielenterveyspulmille ja päihdeongelmien kehittymiselle.
- Mitä moninaisuuden lisäämiseksi voitaisiin tehdä? Miten ei-tyypillisiä hakijoita/opiskelijoita voisi tukea paremmin hakemisen aikana ja opinnoissa?
Tärkeintä varmaan on juuri tämä, että nostetaan esiin vähän epätavanomaisempia polkuja kulkevia. Ymmärrän kyllä syyt opiskelijavalintojen uudistamiselle juuri lukiosta päässeitä suosiviksi, mutta toivoisin, että edelleen säilytetään muukin kuin muodollinen mahdollisuus meille myöhäisherännäisille.
Itse opintojen aikana en oikein keksi mitään vain ei-tyypillisiä opiskelijaa koskevaa. Sellainen vaativuuden ilmapiiri on ehkä asia, mitä voisi meitä herkimpiä ajatellen vähentää. Toisaalta vaativa on ammattikin ja jossain vaiheessa sen kanssa tulee väistämättä kasvokkain.
Itselle on jäänyt ihanana muistona mieleen, kuinka yhdessä ekan klinikkasyksyn pienryhmäopetuksessa opettaja kannusti meitä sanoilla "te olette selvinneet tänne asti, joten te selviätte myös tästä". Tuollaisia lempeitä kannustuksen hetkiä saisi olla enemmän.
- Mitä haluaisit sanoa muille ei-tyypillisille hakijoille?
Go for it!
Kuvitus: Nova Kaspia (IG @novakaspia)